Kameran edessä oleminen on varmaan aika jännää puuhaa. Toisista näkee heti että ne ei viihdy yhtään valokuvattavana. Ollaan ikuistettavina kuin tönkkösuolatut silakat, kädet ei liiku, jalat ei liiku, kasvot pysyy peruslukemilla, olemus kaikin puolin epämukavuutta uhkuen. Tai sitten vedetään naama oletettuun hymyyn, joka todellisuudessa näyttää irvistykseltä ja silmät aukeaa suuriksi ikään ku oltais ajovalojen yllättämä kauris. Tai ehkä otetaankin joku pose... peukku pystyyn ja irvistys, tai huulet tötterölle, se niin kutsuttu "duck face"-ilme. Näillä specseille kuvat harvoin onnistuu etenkin jos ollaan hakemassa edustavaa kuvaa, sellasta fotoa jonka haluaa näyttää kaikille ja huutaa et "kato, tos oon mä, eiks oo hieno!". Toki valokuvaajallakin on ihan oma rooli henkilökuvan onnistumisessa. Melko varma tapa ryssiä kuvaus on piiloutua kameran taakse kaikenkattavaan hiljaisuuteen, naksutella kuvia ja tuhista ja hymistä olematta minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa kuvattavaan. Tai vaihtoehtona on käskyttää ja päsmäröidä, heitellä ikäviä jopa halveksuvia tai vertailevia kommentteja jne. Ei kandee kuvaajan odottaa mitään huippuotoksia sessiolta. Nää nyt tietysti oli vähän tällaisia ääriesimerkkejä, eihän näitä oikeessa elämässä näe... vai näkeekö? Toivottavasti ei!
Tosiasia on kuitenkin se että me kaikki halutaan itsestämme onnistuneita ruutuja, ja jos me ollaan valokuvaajina, niin tietty me halutaan ikuistaa meidän kohde tai kohteet niin että ne kuvat nähdessään on et "WOW! Onks toi oikeesti mä!?!", ja positiivisessa mielessä. Joten tässä tulee pari pikku vinkkiä sekä kuvattavalle että kuvaajalle! Ei mitään rakettitiedettä, ihan vaan juttuja jotka jeesaa kun suljin laulaa ja salamavalot leiskuu...
Harjoittele etukäteen: Ennen kuvauksiin lähtöä voi seisoskella peilin edessä ja kokeilla erilaisia asentoja ja kasvonilmeitä. Netistäkin löytyy vinkkejä mallina olemiseen ja sieltä voi hakea itselle toimivia ideoita ja ajatuksia. Sama pätee valokuvaajaan. Netin ihmeelisestä maailmasta löytyy kaavioita, kuvia ja videoita joista varmaan löytyy ehdotuksia joita voi testata. Usein voi olla fiksua testata eri poseja itse tai kiusata puolisoa tai ystäviä harjoitusohjaamalla heitä, niin että saa vähän tuntumaa oikeeseen ohjaamiseen.
Puhu: Valokuvaamassahan sitä ollaan eikä puhumassa! Joo, mutta fakta on että hiljaisuus tekee kuvaustilanteesta aika ahdistavan. Etenkin valokuvattava saattaa ahdistua jos kuvaaja möllöttää tuppisuuna, ja se ahdistus näkyy varmasti kuvissa. Eli ennen kuvausta on hyvä vähän tutustua jos ei jo ennestään tunne mallia. Ihan vaan kyselemällä mukavia kuvattavasta, mitä tekee työksi, mistä päin on, harrastuksista jne. saadaan vähän jäitä rikottua. Sitten tietysti kannattaa käydä vähän läpi mitä kuvauksissa tulee tapahtumaan, keskustella ideoista ja toteutuksesta. Kuvauksen aikana on hyvä kertoa suoraan mihin asentoon haluaa kuvattavan asettuvan, ohjata suullisesti, ehkä jopa näyttää itse posen hienosäätöjä. Ja kehua ja kommentoida positiivisesti, sitä kannattaa tehdä niin kauan kuin laukaisin naksuu. Entäs kuvattava, pelkkä äänetön osa tarinaa, palanen muovailuvahaa joka ei puhu eikä pukahda? Kuvaajasta on ihan kiva jos malli osoittaa vastavuoroisuutta ja kyselee vähän kuvaajasta ja hänen elämästään. Se on sitä tutustumista, kanssakäymistä ja saattaa olla ihan turvallisuudentunteenkin takia kiva tietää vähän jotain pientä kameran takana olijasta. Kuvatessa myös ideat kuvausasennoista on tervetulleita ja en kyllä usko että monikaan kuvaaja tykkää kyttyrää jos kuvattava kertoo omia ehdotuksia poseista tms. Joskus myös kuvaajan ja mallin tahto kokee yhteentörmäyksen, ja jos ei malli halua jotain pyydettyä suorittaa niin sekin kannatta rohkeesti sanoa, niin ei tarvitse sitten myöhemmin kenekään harmitella että mitä tuli tehtyä.
Huumori mukaan: Tää on tärkee juttu! Kuvauksiin ei koskaan kannata lähteä otsa rypyssä, sitruunoita syötyään! Jos niin tekee niin aivan varmasti koko setti on pilalla tai ainakin kuvauksista jää paha mieli. Hapan valokuvaaja tekee kuvattavasta epävarman, ja myrtsiä mallia on kiusallista ohjata ja kuvissa negatiivinen mieli näkyy. Eli posin kautta kuviin! Kannattaa nukkua hyvin, syödä kevyesti (Ei kuitenkaan niin vähän että vatsa kurnii kuvauksien aika) ja ajatella kivoja asioita ennen kuin kuvaukset alkaa. Kuvausten aikana kevyt hyvän maun rajoissa pysyvä huumori piristää... eli iso EI rasvasille jutuille ja henkilöön kohdistuvalle läpälle, sellaset ei varmaankaan paranna lopputulosta, vaan aiheuttaa todennäköisesti enneminkin kiusaantumista. Kaikki ei aina myöskään mene ihan putkeen välttämättä, rapatessa roiskuu niin sanotusti. Kun tekniikka pettää tai poset ei ihan onnistu niinkuin haluis niin sille kannatta vaan nauraa ja uutta yritystä kehiin, "elämä on laiffii".
Eli tässä pari idistä jotka edesauttaa kuvausten ja kuvien onnistumisessa. Ens kerralla kun oot kuvailemassa tai kuvattavana, muista harjotella, höpöttää ja anna huumorin kukan kukkia. Pari viikkoa sitten olin Sinin kanssa kuvailemassa Auroranpuistossa, Epoossa. Kaikkea tätä yritettiin soveltaa ainakin jossain määrin ja kuvaukset meni nappiin! Saatiin kivoja talvisia ruutuja viehättävän mallin kanssa. Oikein kiva kuvaussessio oli ja iso kiitos siitä kuuluu mallille! Tässä muutama ruutu...
